Värtsilän kunnan rajat sodan jälkeen

SOTIEN JÄLKEINEN AIKA

Evakosta palanneet ja rajan taakse kotinsa menettäneet asukkaat majoittuivat Suomen puolelle jääneisiin taloihin. Muutamalle kymmenelle perheelle kunta järjesti asunnot entiseen kunnalliskotiin, valkoiseen taloon. Värtsilän kuntakeskus siirtyi kunnan omistaman Niiralan hovin tiloihin. Terveystalon ja postitalon kunta rakensi Jänisjoen toiselle puolelle. Alkoi sopeutuminen uusiin olosuhteisiin. Uusi kirkko valmistui vuonna 1951 ja Värtsilän päätien varteen rakennettiin kauppaliikkeitä ja Osuuspankki. Niiralaan avattiin kansainvälinen rajanylityspaikka, jossa on varsin vilkas puutavara- ja matkustajaliikenne.

Osa rajan taakse jääneen rautatehtaan työntekijöistä siirtyi Wärtsilä Yhtymän muille tehtaille ja telakoille eri puolille maata. Uuden-Värtsilän sulattimo aloitti toiminnan vuonna 1940, ja sinne siirtyi useita kymmeniä työntekijöitä. Työläisille rakennettiin myös uusia asuntoja sulattimon yhteyteen. Sulattimo lopetettiin 1960-luvulla, jonka jälkeen työntekijät siirtyivät Abloyn lukkotehtaaseen Joensuuhun.

Suomen puoleiseen Värtsilään jääneitä asukkaita työllisti maa- ja metsätalous. Kunnan omistama Niiralan tila ja sen yhteydessä Jänisjoen rannalla olevat saha, höyläämö ja mylly antoivat työtä kymmenille asukkaille. Sotavuosien jälkeen ehkä suurin työnantaja alueella oli metsäteollisuus. Kymi-yhtiöllä oli laajat hakkuut Kaustajärven - Verkkolammen-alueilla, jotka työllistivät metsätöihin runsaan määrän niin miehiä kuin hevosiakin. Myös autoilijat saivat töitä kuljettaessaan puutavaraa metsistä Niiralan asemalla odottaviin juniin.

Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat joutuivat lähtemään etsimään työtä muilta paikkakunnilta. Tämä johti siihen, että Värtsilän asukasluku väheni vuosi vuodelta. Koulut ja palvelut vähenivät jatkuvasti ja kylät autioituivat. Värtsilän kunta oli vuonna 2000 ajautunut takaisin pakkoliitokseen Tohmajärven kunnan kanssa. Itsenäisen Värtsilän kunnan 80-vuotinen taival oli päättynyt.